Pyhäpäivät maassa Portugali

Työlainsäädännön mukaiset pakolliset pyhäpäivät

Työlainsäädäntö vahvistaa kolmetoista pakollista pyhäpäivää. Niihin kuuluvat uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai, vapauden päivä, työn päivä, ruumiin ja veren juhla, Portugalin päivä, Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivä, tasavallan päivä, pyhäinpäivä, itsenäisyyden palauttamisen päivä, Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhla ja joulu. [1] Monet näistä liittyvät kirkolliseen kalenteriin, minkä vuoksi ne eivät osu samalle gregoriaaniselle päivämäärälle joka vuosi.

Laki tarjoaa myös joustavuutta pitkäperjantain suhteen: sitä voidaan viettää pääsiäisaikana jonain muuna paikallisesti merkittävänä päivänä. Lisäksi laki mahdollistaa sen, että erillisellä lainsäädännöllä voidaan säätää tiettyjen pakollisten pyhäpäivien viettämisestä seuraavana maanantaina. [1] Siksi on liian pitkälle menevää väittää, ettei Portugalin pyhäpäiviä voisi koskaan siirtää.

Kunnalliset pyhäpäivät ja laskiaistiistai

Portugalilainen kunnallinen vapaapäivä ei ole pelkästään toinen pakollinen kansallinen pyhäpäivä. Työlainsäädäntö luokittelee kyseisen paikkakunnan kunnallisen vapaapäivän yhdessä laskiaistiistain kanssa valinnaiseksi pyhäpäiväksi, jota voidaan viettää, jos siitä määrätään työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa. [1] Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia toisen päivän korvaamisesta jommallakummalla näistä valinnaisista pyhäpäivistä.

Tämä erottelu selittää, miksi paikalliset pyhäpäiväkäytännöt voivat vaihdella työpaikkojen välillä jopa saman kunnan sisällä. Kaupungin perinteisellä juhlalla voi olla merkittävä kulttuurinen arvo, mutta työsuhteeseen liittyvät seuraukset tulee tarkistaa sovellettavasta sopimuksesta tai työehtosopimuksesta sen sijaan, että niitä pääteltäisiin pelkkien paikallisten tapojen perusteella. Portugalilaiset tuomioistuimet ovat vahvistaneet, että kunnallisella vapaapäivällä ja laskiaistiistaina säilyy tämä harkinnanvarainen asema työlainsäädännön alaisuudessa. [2]

Palkka ja työskentely pyhäpäivinä

Työlainsäädäntö turvaa pyhäpäivää vastaavan palkan. Jos työntekijä tekee normaalia työtä pyhäpäivänä yrityksessä, jolla on lain mukaan lupa pysyä toiminnassa, työntekijällä on oikeus joko tehtyjen työtuntien puolikasta vastaavaan vapaaseen tai puolet vastaavasta palkasta suoritettavaan lisäkorvaukseen. Työnantaja valitsee näiden vaihtoehtojen välillä. [3]

Pakolliset pyhäpäivät vaikuttavat myös siihen, voidaanko toimintaa harjoittaa lainkaan. Työlainsäädäntö edellyttää, että toiminnat, joilla ei ole lupaa toimia sunnuntaisin, suljetaan tai keskeytetään pakollisina pyhäpäivinä. [1] Tämä on täsmällisempää kuin oletus siitä, että jokaisen yrityksen on oltava kiinni: sunnuntaisin toimimiseen luvan saaneet alat ja toimipisteet voivat toimia myös asianmukaisten pyhäpäiväsääntöjen mukaisesti.

Siltapäivät eivät ole ylimääräisiä pyhäpäiviä

Julkisen sektorin työntekijät voivat joskus saada hallituksen päätöksellä niin sanotun tolerância de ponton eli luvan poissaoloon työstään. Tällaisia toimenpiteitä ei pidä sekoittaa pysyviin kansallisiin pyhäpäiviin. Esimerkiksi hallituksen määräykset voivat antaa tietyille julkishallinnon työntekijöille vapaata tilaisuutta varten, jota työlainsäädäntö ei luokittele pakolliseksi pyhäpäiväksi. [4] Koska nämä päätökset voivat vaihdella, lukijoiden tulisi tarkistaa asiaankuuluva virallinen kalenteri ja työpaikan tiedot sen sijaan, että aiempia järjestelyjä pidettäisiin pysyvinä.

Mitä pyhäpäivän asema merkitsee kaupoille ja palveluille

Oikeudellinen pyhäpäiväkehys ei tue yleistä oletusta siitä, että jokainen supermarketti, ravintola, hotelli, kuljetuspalvelu tai muu yksityinen yritys sulkeutuu. Sen sijaan työlainsäädäntö sitoo pakollisen sulkemisen siihen, onko toiminnalla lupa toimia sunnuntaisin. [1] Yksittäiset aukioloajat voivat siksi vaihdella merkittävästi toimialan, sijainnin ja toimijan mukaan.

Käytännön suunnittelua varten kannattaa tarkistaa asiaankuuluva yritys tai kuljetuspalvelun tarjoaja, kun kyse on välttämättömästä palvelusta. Erotus pakollisten kansallisten pyhäpäivien ja valinnaisten paikallisten pyhäpäivien välillä on erityisen hyödyllinen matkustettaessa kuntien välillä: kunnallinen juhla voi vaikuttaa paikallisiin työpaikkoihin ja palveluihin aiheuttamatta valtakunnallista sulkemista. [1][2]