Pyhäpäivät maassa Italia

Italian kansalliset pyhäpäivät

Italian valtakunnalliseen pyhäpäiväkalenteriin kuuluvat uudenvuodenpäivä, loppiainen, pääsiäismaanantai, vapautuksen päivä, työn päivä, tasavallan päivä, Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivä, Pyhän Franciscuksen kansallinen juhlapäivä, Pyhäinpäivä, Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhla, joulupäivä ja tapaninpäivä. Myös itse pääsiäinen on merkittävä juhlapäivä, vaikka se osuu aina sunnuntaille.[1][2][3]

Kalenteri yhdistää uskonnollisia ja kansallisia merkkipäiviä. Vapautuksen päivä muistuttaa natsimiehityksestä ja fasismista vapautumisesta, kun taas tasavallan päivä juhlistaa Italian tasavallan syntyä. Pyhän Franciscuksen päivä on säädetty laissa kansalliseksi pyhäpäiväksi, joka liittyy rauhaan, veljeyteen, ympäristönsuojeluun ja solidaarisuuteen.[1][3]

Paikalliset suojelupyhimykset tuovat mukaan kuntakohtaisen ulottuvuuden

Italian pyhäpäiväkäytännöt eivät ole paikallistasolla täysin yhtenäisiä. Työsuhteissa otetaan huomioon sen kunnan suojelupyhimyksen juhlapäivä, jossa henkilö työskentelee, ja Italian virallinen matkailuportaali huomauttaa, että toimistot ja yritykset saattavat sulkea ovensa suojelupyhimyksen juhlan vuoksi monissa kaupungeissa.[2][4]

Nämä paikalliset juhlat ovat erityisen tärkeitä kunnallisia tapaamisia tai yritysvierailuja järjestettäessä. Roomalla, Milanolla, Napolilla, Firenzellä, Venetsialla ja monilla muilla kaupungeilla on omat suojelupyhimysperinteensä, joten muualla Italiassa tavallinen työpäivä voi osua yksiin määränpään paikallisen vapaapäivän kanssa.[4]

Palkkaus ja työnteko pyhäpäivänä

Pyhäpäivillä on työlainsäädännöllisiä seurauksia, mutta työntekijöiden tarkka kohtelu riippuu lainsäädännöstä ja sovellettavasta työehtosopimuksesta. Italian säännöksissä säädetään pyhäpäiväpalkasta, ja työehtosopimuksilla voidaan määrätä lisistä, korvaavasta vapaasta ja muista ehdoista tilanteista, joissa työntekijät tosiasiallisesti työskentelevät pyhäpäivänä.[1][2]

Mitä tapahtuu, kun pyhäpäivä osuu viikonlopulle?

Italiassa ei ole yleistä järjestelmää, jossa jokainen viikonlopulle osuva kansallinen pyhäpäivä siirtyisi automaattisesti vapaapäiväksi sitä seuraavalle maanantaille. Sen sijaan työlainsäädännössä ratkaistaan tilanteet, joissa pyhäpäivä osuu työntekijän viikoittaiseen lepopäivään, palkanmaksun tai alakohtaisten sopimusmääräysten kautta.[5][6]

Lopputulos voi vaihdella työsuhteen tyypin mukaan. Esimerkiksi INPS:n ohjeistuksessa tunnustetaan tietyissä tilanteissa maksettavat lisäkorvaukset, kun viikon sisälle osuva pyhäpäivä osuu sunnuntaille, kun taas jotkin julkisen sektorin työehtosopimukset toteavat nimenomaisesti, että sunnuntaille osuva kansallinen pyhäpäivä ei oikeuta korvaavaan vapaaseen.[5][6] Työntekijöiden kannattaa siksi tarkistaa omaan sopimukseensa soveltuvat säännöt sen sijaan, että he olettaisivat olevan olemassa yleistä korvaavaa arkipäivää.

Ferragosto ja kesän loma-aika

Ferragosto on Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivään liittyvä kansanomainen nimitys ja yksi Italian kesäkalenterin tunnetuimmista kohokohdista. Italian virallinen matkailuportaali kuvailee ajanjaksoa merkittäväksi ajaksi lomille, rantamatkoille ja muulle vapaa-ajan matkustukselle.[4]

Ponti: Loman pidentäminen vuosilomalla

Italialaista termiä ponte, suomeksi ”silta”, käytetään yleisesti silloin, kun pyhäpäivä osuu lähelle viikonloppua ja ihmiset yhdistävät nämä pitämällä väliin jäävän työpäivän vapaana. Italian virallinen matkailuportaali pitää ponteja nimenomaisesti tilaisuuksina pidentää lomaa pyhäpäivien ympärillä.[7]

Pontia ei pidä sekoittaa lakisääteiseen lisävapaapäivään.[7]

Aukioloajat, museot ja matkustaminen

Pyhäpäivä ei tarkoita sitä, että jokainen nähtävyys tai matkailualan yritys sulkisi ovensa. Italian virallinen matkailuportaali neuvoo, että jotkut museot ja kulttuurikohteet ovat suljettuina tiettyinä pyhäpäivinä ja suosittelee tarkistamaan tilanteen ennen vierailua, kun taas baarit, kahvilat, gelateriat ja ravintolat jatkavat yleensä toimintaansa.[4]

Aukioloajoissa voi siis olla huomattavia eroja virastojen, kulttuurilaitosten, kauppojen, ravintoloiden ja liikennepalvelujen välillä. Ennen pyhämatkaa kannattaa tarkistaa yksittäisen museon tai nähtävyyden, asiaankuuluvan liikenteenharjoittajan sekä mahdollisten varausta vaativien ravintoloiden ja palvelujen tilanne. Paikalliset suojelupyhimysten juhlapäivät ansaitsevat saman huomion, sillä ne voivat vaikuttaa tiettyyn kaupunkiin ilman, että ne vaikuttavat muuhun Italiaan.[4]