Työn päivä maassa Chile

Chilen laissa kiinteä päivämäärä

Chilen työlaissa 1. toukokuuta nimetään vuosittain kansalliseksi työn päiväksi ja yleiseksi vapaapäiväksi. Laissa säädetään myös, että sunnuntait ja lakisääteiset juhlapäivät ovat lepopäiviä lukuun ottamatta toimintoja, joiden harjoittaminen on laissa sallittu näinä päivinä. Päivämäärä on siis laissa kiinteä, eikä sitä siirretä pitkän viikonlopun muodostamiseksi.[1]

Kaupan alan työntekijöitä koskee erillinen oikeussuoja: 1. toukokuuta on pakollinen ja peruuttamaton lepopäivä useimmille kaupan alalla työskenteleville. Työvoimaviranomainen luettelee poikkeuksia, joihin kuuluvat ravintoloiden, viihdepaikkojen, lentoasemien, kasinoiden, huoltoasemien, päivystävien apteekkien ja tiettyjen huoltoasemien yhteydessä toimivien lähikauppojen työntekijät. Leposäännön piiriin kuuluvat työntekijät eivät voi sopia työskentelevänsä lisäkorvausta vastaan.[3]

Chilen kongressin kirjasto kirjaa, että 1. toukokuuta säädettiin lailliseksi vapaapäiväksi vuonna 1931 Carlos Ibáñez del Campon hallituskaudella. Nykyinen työlaki antaa edelleen oikeudellisen perustan päivän vuosittaiselle vietolle.[1][4]

Työväenliikkeen historia ja päivän merkitys

Vappua vietetään kansainvälisesti työntekijöiden vaatimusten ja kahdeksantuntisen työpäivän yhteydessä. Chilen kansalliskirjasto kuvaa sen juuria työväenliikkeessä ja toisen internationaalin työläiskongressin päätöksessä Pariisissa vuonna 1889: päivämäärä päätettiin ottaa käyttöön useimmissa maissa Chicagon marttyyrien kunniaksi.[2]

Chilessä 1. toukokuuta sai merkitystä kampanjoissa parempien työolojen ja työntekijöiden laajemman yhteiskunnallisen aseman puolesta. Kansalliskirjaston kuvaus varhaisista yhteiskunnallisista liikkeistä kertoo käsityöläisten ja työläisten johtamasta toiminnasta pohjoisen kaivoskeskuksissa, satamissa ja kaupungeissa; toimintaa tukivat keskinäisen avun yhdistykset. Kirjaston mukaan työntekijöiden vaatimuksiin kuului myös sunnuntailepo, parempi työläisasuminen ja työtapaturmilta suojaaminen.[2]

Historiallisista asiakirjoista käy ilmi, että päivästä tuli merkittävä julkisten kokoontumisten tilaisuus. Kansalliskirjaston mukaan vappumielenosoitukset yleistyivät ja toivat yli 30 000 ihmistä Santiagon kaduille vuonna 1907; sen arkistossa dokumentoidaan myös vappua Valparaísossa vuonna 1910.[2][5]

Mitä odottaa

Yleisen juhlapäiväsäännön piiriin kuuluvilla työntekijöillä on 1. toukokuuta vapaata, laissa sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kaupan alan työntekijöitä koskevat lisäksi työvoimaviranomaisen määrittelemät suojat ja alakohtaiset poikkeukset. Säännöt koskevat työntekijöiden lepoa; ne eivät sellaisenaan merkitse, että jokaisen kaupan on oltava kiinni, sillä viranomaisen mukaan omistaja voi palvella asiakkaita henkilökohtaisesti omassa liikkeessään.[1][3]

Tarkista pankkien ja joukkoliikenteen aikataulut kyseiseltä pankilta tai liikennöitsijältä ennen matkaa tai asiointisuunnitelmia. Lähteissä ei myöskään määritellä yhtä vappuruokaa, perheperinnettä tai alueellista juhlaa, joten käytäntöjen ei pidä olettaa olevan samanlaisia eri puolilla maata.[1][3]