Vainajien muistopäivä Liettuassa
Liettuassa vainajien muistopäivää eli Vėlinėsiä vietetään 2. marraskuuta, ja se on työlain mukainen yleinen vapaapäivä. Päivä on omistettu vainajien puolesta rukoilemiselle, ja muistamiseen kuuluvat läheisesti hautausmailla käyminen ja sukuhautojen hoitaminen.[1][2]
Ajankohta ja oikeudellinen asema
Työlaissa 2. marraskuuta on nimetty vainajien muistopäiväksi (Vėlinės), ja sen rinnalla mainitaan 1. marraskuuta vietettävä pyhäinpäivä. Lain mukaan työntekoa yleisinä vapaapäivinä yleensä rajoitetaan: työntekijä voi työskennellä suostumuksellaan, lukuun ottamatta yhteenlaskettua työaikaa koskevia järjestelyjä ja työehtosopimuksissa määriteltyjä tapauksia.[1]
Merkitys ja alkuperä
Katolisessa liturgiassa Vėlinės on vainajien puolesta rukoilemisen päivä. Liettualaisessa perinteessä se yhdistyy myös Ilgėsiin, vanhempaan juhlaan, jota vietettiin lokakuun lopun ja marraskuun alun tienoilla. Liettuan kristillistymisen jälkeen vanhat vainajien kunnioittamisen tavat saivat kristillisiä muotoja; pyhäinpäivä ja vainajien muistopäivä ovat silti kaksi erillistä päivää.[2]
Liettualaiset juhlatavat ovat muuttuneet ajan myötä. Liettuan kansallismuseo kuvaa viidennentoista ja kuudennentoista vuosisadan kertomuksia kyläyhteisöjen kokoontumisista, sadonkorjuun uhrilahjoista ja esi-isien sieluille tarkoitetusta ruoasta. Yhdeksännellätoista vuosisadalla ja kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa jotkin maaseudun perheet nauttivat aterian siunatun kynttilän äärellä, jättivät ruokaa vainajille tai veivät ruokaa hautausmaalle; myös almujen antaminen ja rukouspyynnöt kuuluivat tapoihin.[4]
Hautausmaat, rukous ja alueelliset tavat
Sukuhaudoilla käyminen ja niiden hoitaminen ovat nykyisen vieton keskeisiä tapoja. Liettualaisen tietosanakirjan mukaan haudat siivottiin ennen Vėlinësiä ja sukulaisten haudoilla alettiin käydä pyhäinpäivästä lähtien. Katoliseen viettoon kuuluvat rukoukset ja messu; jumalanpalvelus voi päättyä kulkueeseen hautausmaalle, kirkkomaalle tai kirkkoon.[2]
Haudoille vietävät kynttilät ovat tuttu osa tapaa, vaikka se yleistyi vasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Alueelliset perinteet ovat vaihdelleet: historiallisissa lähteissä kuvataan ruoka-antimia Dzūkijan osissa ja itäisessä Aukštaitijassa, ja Liettuan musiikki- ja teatteriakatemian lähteen mukaan yhteiset hautausmaan kokkotulet ovat yhä tapa eteläisessä Dzūkijassa.[2][3]
Käytännön vaikutukset
Koska 2. marraskuuta on yleinen vapaapäivä, se vaikuttaa työaikoihin kaikkialla Liettuassa; laissa ei määrätä kaikkia kauppoja, pankkeja tai liikennepalveluja kattavasta sulkemisaikataulusta. Tarkista yksittäisten palvelujen aukioloajat ja liikenteen aikataulut ennen matkaa. Kalenterin mukainen päivä on aina 2. marraskuuta, eikä toimitetussa kalenterissa mainita korvaavaa tai siirrettyä vapaapäivää.[1]
Usein kysyttyä
Onko vainajien muistopäivä yleinen vapaapäivä Liettuassa?
Kyllä. Työlaissa 2. marraskuuta on nimetty Vėlinėsiksi, yleiseksi vapaapäiväksi, jolloin työntekoa tavallisesti rajoitetaan laissa määritellyin poikkeuksin.[1]
Milloin Vėlinėsiä vietetään?
Mitä Vėlinėsinä tehdään?
Ovatko kaupat, pankit ja joukkoliikenne auki?
Tarkista ennen matkaa suoraan kultakin yritykseltä tai liikennöitsijältä sen aukioloajat tai aikataulu.
Lähteet ja viitteet
Pyhäpäivän Vainajien muistopäivä lähteet maassa Liettua:
- XII-2603 Law on Approval, Entry into Force and Implementation of the Labor Code of the Republic of Lithuania- International Labour Organization (NATLEX)
- Vėlinės- Mokslo ir enciklopedijų leidybos centras
- Visų šventųjų diena. Vėlinės- Lithuanian Academy of Music and Theatre
- LNM House of History educator Audronė: back then, the afterlife was always around- National Museum of Lithuania