Kanadan päivä maassa Kanada

Miksi Kanadassa vietetään heinäkuun 1. päivää

British North America Act -laki perusti Kanadan dominioksi 1. heinäkuuta 1867. Alkuperäiset neljä provinssia olivat Ontario, Quebec, Nova Scotia ja New Brunswick; entinen Kanadan provinssi jaettiin Ontarioksi ja Quebeciksi. Kanadan päivä palauttaa mieleen valtion perustamisen ja tarjoaa samalla tilaisuuden pohtia kanadalaista identiteettiä, kulttuuria ja yhteisöllisyyttä.[2][3]

Kenraalikuvernööri kehotti kanadalaisia juhlistamaan vuosipäivää vuonna 1868. Liittovaltion laki teki heinäkuun 1. päivästä yleisen vapaapäivän vuonna 1879 nimellä Dominion Day. Nimi Kanadan päivä tuli viralliseksi vuonna 1982.[1]

Valtakunnallinen juhlapäivä ja paikalliset juhlat

Kanadan päivää vietetään seremonioilla, esityksillä, musiikilla ja ilotulituksilla pääkaupungissa ja eri puolilla maata. Liittovaltion juhliin on kuulunut lipunnostoja, konsertteja ja ilotulituksia, ja valtion tukemissa paikallistapahtumissa on ollut mukana yhteisöryhmiä ja kuntia. Ohjelma vaihtelee paikkakunnittain, joten tapahtumien yksityiskohdat saa paikallisilta järjestäjiltä.[1][4]

Päivä kuuluu myös alkukesän juhlien laajempaan kokonaisuuteen, jossa tuodaan esiin Kanadan alueellista, kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Canadian Heritagen mukaan heinäkuun 1. päivä tarjoaa tilaisuuden kokoontua yhteisön kanssa ja jakaa, mistä ihmiset ovat ylpeitä kanadalaisina. Juhlintatavat eivät ole kaikkialla samanlaisia, vaan tapahtumat ja toiminta riippuvat paikallisista yhteisöistä ja järjestäjistä.[5]

Ketkä saavat lakisääteisen vapaapäivän

Liittovaltion sääntelyn piirissä olevien työnantajien työntekijöille Kanadan päivä on yksi Kanadan työlain kymmenestä yleisestä vapaapäivästä. Sääntelyn piiriin kuuluvia työpaikkoja ovat muun muassa pankit, lentoliikenne, provinssien tai valtioiden rajat ylittävä rautatieliikenne, tietoliikenne ja liittovaltion julkinen hallinto. Laki ei kiellä työskentelyä juhlapäivänä; siihen oikeutetut työntekijät saavat yleensä lomapalkan ja vähintään 1,5-kertaisen normaalin palkkansa tehdyiltä työtunneilta, tilanteeseensa soveltuvien sääntöjen mukaan.[6][7]

Moniin muihin työntekijöihin sovelletaan heidän provinssinsa tai territorionsa työsuhdestandardeja, joissa määritellään omat vapaapäiväetuudet. Jos heinäkuun 1. päivä osuu lauantaille tai sunnuntaille eikä se ole sovittu työpäivä, liittovaltion sääntöjen mukaan palkallinen vapaapäivä pidetään välittömästi sitä edeltävänä tai seuraavana sovittuna työpäivänä. Tämä ei tarkoita, että korvaava päivä olisi aina maanantai; tarkista työhösi sovellettavat säännöt.[6][7]

Palvelut ja matkustaminen juhlapäivänä

Juhlapäivä ei velvoita kaikkia työpaikkoja tai palveluja sulkemaan. Liittovaltion säännöt sallivat joidenkin työntekijöiden työskentelyn, ja aukiolojärjestelyihin vaikuttavat yritys ja sovellettavat paikalliset säännöt. Tarkista pankin, kaupan, ravintolan tai nähtävyyden aukiolo suoraan ennen matkaa ja selvitä paikallisen joukkoliikenneviranomaisen juhlapäivän aikataulu. Liittovaltion ja provinssien viranomaispalveluilla voi myös olla erilaiset aikataulut.[6][7]