Kansallinen rukouspäivä maassa Sambia

Kansallinen vapaapäivä, jonka alkuperä on vuodessa 2015

Päivää alettiin viettää vuonna 2015, kun presidentti Edgar Lungu julisti lokakuun 18. päivän kansalliseksi rukous- ja paastopäiväksi sovinnon ja anteeksiannon puolesta. Lakisääteisessä ilmoituksessa 18. lokakuuta säädettiin vuosittaiseksi yleiseksi vapaapäiväksi kansallista rukousta, paastoa, katumusta ja sovintoa varten; ministerin parlamentille antamassa lausunnossa sanottiin yleisen vapaapäivän aseman alkaneen vuonna 2016.[2][3]

Yleisten vapaapäivien lain mukaan ministeri voi julistaa uusia yleisiä vapaapäiviä lakisääteisellä ilmoituksella, ja tällä tavoin julistettua päivää vietetään kaikkialla Sambiassa. Kansallinen rukouspäivä on siis valtakunnallinen juhlapäivä, ei vain yhteen maakuntaan tai kaupunkiin kuuluva vapaapäivä.[1][2]

Tarkoitus ja vietto

Päivän koko nimi kuvaa sen ilmoitettua tarkoitusta: rukousta, paastoa, katumusta ja sovintoa. Vuonna 2020 parlamentille antamassaan lausunnossa kansallisen ohjauksen ja uskontoasioiden ministeri sanoi, että päivä oli varattu kiittämiseen, mietiskelyyn, katumukseen ja sovintoon, ja sen tavoitteina olivat jatkuva rauha, vauraus ja yhtenäisyys.[4]

Virallisten valmistelujen on kerrottu tapahtuvan kansallisella, maakunnallisella ja piirien tasolla, ja myös joissakin päällikkökunnissa on valmistauduttu kokoontumisiin. Vuonna 2017 kansallista rukoustapahtumaa suunniteltiin Kitween, ja rukoustilaisuuksia suunniteltiin myös eri puolille maakuntia ja piirejä. Tämä osoittaa, että kansallinen kokoontuminen voi olla osa eri puolilla Sambiaa järjestettäviä paikallisia tilaisuuksia.[3][4]

Tarkastelluissa asiakirjoissa mainitaan rukous ja paasto, viralliset rukouskokoontumiset sekä yhtenäisyyden ja sovinnon teemat. Nämä ovat vieton ilmoitettuja piirteitä.[3][4]

Yleistä vapaapäivää koskevat järjestelyt

Päivä on valtakunnallinen yleinen vapaapäivä. Tarkista valtion virastojen ja pankkien aukioloajat ennen asiointia. Tarkista kauppojen, pankkien ja liikennepalvelujen pyhäpäivän aukioloajat suoraan palveluntarjoajilta.[1][2]

Yleisten vapaapäivien laissa säädetään, että lain luetteloon kuuluvan sunnuntaivapaapäivän jälkeen seuraava maanantai on yleinen vapaapäivä. Kansallinen rukouspäivä lisättiin erikseen lakisääteisellä ilmoituksella, joten lain luettelon sääntö ei yksin määritä, miten tämän juhlapäivän sunnuntaihin osumista käsitellään. Tarkista sovellettava viettopäivä virallisesta kalenterista.[1][2]