Orjuuden lakkauttamisen päivä maassa Saint Kitts ja Nevis

Ajankohta ja oikeudellinen asema

Yleisten vapaapäivien laissa orjuuden lakkauttamisen päivä määrätään elokuun ensimmäiseksi maanantaiksi. Kyseessä on vuosittain toistuva maanantaipyhä, joten lain tiettyjä kiinteäpäiväisiä pyhäpäiviä koskeva sunnuntaisiirtosääntö ei sovellu siihen; virallisessa kalenterissa ei mainita erillistä korvaavaa päivää.[1]

Lain mukaan pankkien, kauppojen, liikkeiden ja julkisten virastojen on oltava kiinni yleisinä vapaapäivinä. Apteekit voivat olla auki tarvittaessa reseptien täyttämistä ja lääkkeiden toimittamista varten; julkisilla toreilla tai muualla voidaan myydä ruokaa ja juomaa kello 9:ään asti; ja huoltoasemat sekä hätäajoneuvokorjauksia tekevät korjaamot voivat olla auki. Kenraalikuvernööri voi myös sallia tietynlaisten kauppojen tai liikkeiden avaamisen virallisessa lehdessä julkaistulla määräyksellä.[1]

Laissa säädetään sulkemisista, mutta siinä ei määritellä linja-autojen, lauttojen tai muun liikenteen aikatauluja pyhäpäivänä. Matkailijoiden kannattaa tarkistaa aukioloajat omalta kuljetuspalvelultaan ja yksittäisiltä yrityksiltä.[1]

Orjuuden lakkauttaminen ja vapaus saarilla

Saint Kittsin ja Nevisin opetusministeriön opetussuunnitelmaoppaassa 1. elokuuta 1834 kuvataan orjuuden päättymisen ajankohdaksi Britannian siirtomaissa. Hallituksen maakohtaisessa arvioinnissa kerrotaan, että saarilla oppisopimuskausi jatkui orjuuden lakkauttamiseen asti vuonna 1838. Tämä osoittaa, etteivät muodollinen orjuuden lakkauttaminen ja täysi vapaus toteutuneet samanaikaisesti.[3][4]

Saint Kittsin kansallisarkiston mukaan Saint Kittsin tilojen työntekijät menivät lakkoon vuonna 1834, koska he uskoivat täyden vapauden jäävän heiltä saamatta. Arkiston kuvauksessa oppisopimustyötä pidettiin orjuuden toisena muotona, ja siinä kerrotaan työntekijöiden keskeyttäneen työn monilla tiloilla.[2]

Saarten erilaiset kokemukset

Hallituksen arvioinnissa kuvataan, miten orjuuden lakkauttaminen koettiin eri tavoin saarilla. Sen mukaan Saint Kittsin plantaasitalous keskittyi sokeriin, kun taas Nevisissä viljeltiin enemmän puuvillaa ja maatalous oli pienimuotoisempaa. Raportissa todetaan, että Nevisin maatalous sopi paremmin puolivuokraukseen, ja se vaikutti ajan mittaan talonpoikaisväestön muodostumiseen.[3]

Samassa arvioinnissa kerrotaan, että Saint Kittsissä ja muissa siirtomaissa ihmiset kävivät orjuuden lakkauttamisen päivänä kirkossa kiittämässä vapaudesta ja palasivat sitten töihin.[3]