J'Ouvert-aamu maassa Antigua ja Barbuda

Karnevaalitapahtuma, jonka taustalla on vapautumishistoria

Antiguan ja Barbudan hallitus ajoittaa karnevaalien historian orjuuden lakkauttamiseen. Sen mukaan Antiguan orjuutetut afrikkalaiset vapautettiin 1. elokuuta 1834, ja antigualaiset lähtivät kaduille juhlimaan vapauttaan. Hallitus kuvaa nykyistä karnevaalia viralliseksi, koko saaren kattavaksi vapautumisen juhlaksi.[3]

J'Ouvert kuuluu tähän karnevaaliperinteeseen. Antiguan virallisella karnevaalisivulla kuvataan juhlijoiden kokoontuvan St. John’sissa ennen aamunkoittoa ja tanssivan sekä juhlivan pääkaupungin läpi. Tapahtuma yhdistetään vapautumiseen.[4]

Mitä J'Ouvert-aamuna tapahtuu

J'Ouvert tuo musiikin ja tanssin St. John’sin kaduille varhain aamulla. Virallisen karnevaalikuvauksen mukaan se järjestetään ennen karnevaalimaanantain iltapäivän mas-tapahtumaa, jossa seurueet ja ryhmät kulkevat kulkueena asuissa tai maanantaivaatteissa.[4]

Antiguan ja Barbudan festivaalikomissio koordinoi karnevaaliohjelmaa hallituksen puolesta. Yleistiedoissa kuvataan St. John’sin julkisilla alueilla ja ympäröivillä teillä järjestettäviä suuria katutapahtumia, joten vierailijoiden kannattaa tarkistaa komission ajantasaiset tiedot tapahtumapaikoista ja kulkujärjestelyistä.[4]

Yleisen vapaapäivän asema ja työ

J'Ouvert on tapahtuma, kun taas vuoden 2019 Public Holidays (Amendment) Act -laissa karnevaalivapaapäiviksi nimetään elokuun ensimmäinen maanantai ja sitä seuraava tiistai. Laissa ei säädetä erillisestä yleisestä vapaapäivästä nimeltä J'Ouvert-aamu, eikä siinä ole viikonlopun korvaavaa päivää koskevaa sääntöä näille karnevaalivapaapäiville.[1]

Public Holidays Act -lain mukaan yleisinä vapaapäivinä pankit, liikkeet, kaupat ja julkiset virastot ovat suljettuina. Laissa sallitaan määritettyjä poikkeuksia, kuten apteekkien välttämättömät reseptilääkkeet, julkisten torien ruoan ja juoman myynti kello 9:ään asti sekä huoltoasemat. Muiden liikkeiden aukiolo voidaan sallia virallisessa lehdessä julkaistulla määräyksellä.[5]

Työlain mukaan työntekijöitä ei yleensä voida velvoittaa työskentelemään yleisenä vapaapäivänä hätätilanteita lukuun ottamatta, ellei ministerin määräyksellä ole myönnetty poikkeusta. Työntekijät, jotka eivät työskentele ja joilla on oikeus korvaukseen, saavat peruspalkkansa, jos he työskentelivät vapaapäivää välittömästi edeltävänä ja seuraavana aikataulun mukaisena työpäivänä. Työskenteleville työntekijöille kuuluu vähintään 150 prosenttia perustuntipalkasta kultakin työtunnilta vapaapäivän palkan lisäksi.[2]